Aarno Uusikallion murrekirjoituksista kuului monen maakunnan murre.

 

Oulaisten kirjaston itsenäisyyspäivän etkot tiistaina, itsenäisyyspäivän aattona, oli pienimuotoinen helmi. Tapani Tirilän johtaman nuorisokuoron laulu nousi erityisen kauniisti alhaalta, kirjaston syvennyksestä. Kuoron kappalevalinnat olivat pienimuotoiseen konserttiin oikein sopivia, suomalaisia kansanlauluja, vanhempia, mutta myös muutama uudempi.


Jokihelmen Opiston kirjoittajapiiriläiset lukivat otteita murrekirjoituksistaan. Kirjoitukset julkaistaan vielä ennen joulua ilmestyvässä kokoelmassa Outohiuksisia ihimisiä. Lisäksi etkoilla sai osallistua tietokilpailuun, jossa oli oma sarjansa niin lapsille kuin aikuisille. Osaisitko vastata kysymykseen: Mikä seuraavista on Heli Laaksosen kirjoittama runoteos? a) Pulu uppos, b) Sulavoi, c) Pääskynen vei.


Tietysti etkoilla tarjottiin myös Suomi-kakkukahvit.


Jutun loppuun muutama lyhyt katkelma murrepakinoitaan kirjoittaneilta ja lukeneilta kirjoittajapiiriläisiltä. Valitsin tekstit Suomi 100 -perusteella. Kaikki kirjoittajat ovat oulaistelaisia. Ensin katkelma Lyyli Nevanperältä, jonka kirjoitus kertoi evakkotaipaleesta.


”Kyll pohjalaisetki varmast muistaa ian kaiken sen ajan ku 1940-luvul pitäjää alko työntyy ihan vieraita ihmisii tuvat täytee. Valtiovaltaha se tietysti järjestel asioita, mut ei teilt tietys paljo luppii kyselty. Meilt tult autoiil ja junil ja hevosil, kuka mitenki. Tul kuusamolaisii ja karjalaisii, Sallast ja Petsmostaki tais tulla joku porukka. Evakoiks heitä yhteisel nimel sanottii. Joku laps huomas, et ihan ihmisen näkösii olliit, vaik vähän kummast haastoit.”

 

Oulaisten nuorisokuoro esitti ihania perinteisiä kansanlauluja.


Sitten Alatornion Laivajärven kylässä syntyneen Terttu Härön katkelma kotikylän muuttumisesta. ”Ei ole niityt niinko ennen, ei käy karija laitumela, lehemät on myyty lihoiksi, hevoset huvikaluiksi. Väki käy töissä toimistoisa, tehtaisa, kaupoisa, virastoisa. Lapsekki hoijosa kulukevat, vanhukset on laitoksissa. Mäet on möyritty mataliksi, sorat tienpääle ajettu, ei ole tuttua mäkeä, vanhaa varmaa marjamaata. Puut on kankhailta karanu, vanha mettä varvikkona.”


Pieni pätkä Honkajoella syntyneeltä Aarno Uusikalliolta: ”Syntymäpaikkakunnallani on sanontana: ’Siä sito, kaapih toopih hyvee piimee, ei tartte palio leipeekee.’ Tämä oli isäni murretta. Äitini oli eteläpohjanmaalaisia, joten hänenkin sanastoaan on jäänyt puhekieleeni. Eteläpohjalainen sanoo: Jottahan tottahan toki poki poukkooloo.”
Lopuksi Pieksämäellä, Savon sydämessä syntyneen Reetta Paavolan hienoa luonnonkuvausta runosta Kiv.


”Sillon joku minun sisällä alako soija. Ikkuisuuve laolu. Se soe samassa iänlajissa veen, tuule, rannan korre ja piene ihmistaeme kanssa. Annon laolu voemistuva. Olin onnelline.”

 

 

 

   


Tokola   

   Pajala

yhteystiedot

Liitteet