Impi Aronaho vanhuudenkuvassaan 1940-luvulla. Kuva: Salon historiallinen museo (SAMU)

 

Päivi Tuomainen kannattelee näytelmää uskomattoman hienosti pääroolissa pakinoitsija Impi Aronahona Alpuan nuorisoseuran Impi - kultasilmä -näytelmässä. Kokenut raahelainen harrastajanäyttelijä puhaltaa rooliinsa niin Impin aitoa innostusta kuin suruakin menetysten keskellä.


Näytelmän ensi-illassa alku kuitenkin kangertelee. Anttia näyttelevä Topi Ilvesluoto vanhan miehen roolissa ei onnistu mimikoimaan luonnollisesti. Kokenut raahelainen harrastaja kuitenkin korjaa liikkeensä ja eleensä varsin nopeasti.


Kerronnallisesti ja musiikillisesti näytelmän alku ja loppu ovat käsikirjoittaja ja ohjaaja Sari Jaatisen hienoja oivalluksia. Näytelmä alkaa kurkien saapuessa keväällä, maaliskuussa 1945, kun Impi kuolee. Kohtauksessa on myöhemmin paljastuva allegoria: kuolemaisillaan oleva Impi haluaa kuulla viimeistä kertaa Antti-miehensä laulavan samoin kuin kuuli ensimmäistä kertaa pariskunnan tutustuessa toisiinsa nuorisoseuralla.


Näytelmä päättyy samantapaiseen kohtaukseen kurkien huutaessa. Mutta aivan lopussa, kun katsoja luulee Impin jo siirtyneen ajasta iäisyyteen, tämä kohottautuu vuoteeltaan kertomaan voimallisimpia sanojaan pakinasta Kultasilmä. Impi siis elää: yli 70 vuotta kuolemansa jälkeen.

 

Impin roolissa Päivi Tuomainen ja hänen aviomiehenään Anttina Topi Ilvesluoto. Kohtaus on Impin ja Antin kihlajaisista.

 

Pakinoitsija salolta


Impi - kultasilmä -näytelmässä on tehty aito Suomi 100 -kulttuurityö, vaikka sillä ei virallista Suomi 100 -statusta olekaan. Impi Aronaho oli Maria Jotuniin ja Minna Canthiin vertautuva pakinoitsija ja kulttuurihahmo kaupunkien ulkopuolelta, salolta, kuten hän itse viiden kilometrin päässä Alpuan kirkolta sijainnutta Aronahoa nimitti. Impin motiivi kirjoittamiseen oli maksaa Aronahon velat pois, minkä hän reilusti yli tuhannella julkaistulla pakinallaan myös täytti.


Asta Juntusen näyttelemän Kohtalon kohdalla yksi näytelmän punaisista langoista valahtaa. Kohtalo, jonkinlainen Impin alter ego, unohtuu ohjaajalta toisella puoliajalla. Vai onko kyseessä tietoinen häivytys? Kun Impi kasvaa kukoistukseensa kirjoittajana, eikö hän ole enää alter egonsa riepoteltavissa? Antillakin on vahva osuutensa Impin kasvutarinassa, sillä mies tukee kirjoitustyötä niin henkisesti kuin käytännössä kantamalla päävastuun tilan töistä.


Aronahojen elämä on menetyksiä täynnä. Näytelmässä Impin vanhemman veljen, suutari ja kansanedustaja Yrjö Mäkelinin tuomitsevat kuolemaan valkoiset. Tosiasiassa Mäkelin kuolee Etsivän keskuspoliisin sellissä.


Aronahot menettävät molemmat lapsensa. Sairaalloisena syntynyt Armi-tytär menehtyy vain viisivuotiaana. Tuberkuloosin sairastettuaan vapaaehtoisena rintamalle lähtenyt Aaro-poika kaatuu talvisodan viimeisinä päivinä vain 23-vuotiaana. Impi ei toivu koskaan poikansa menetyksestä ja sairastuu ilmeisesti reumatismiin. Näytelmän alun tekee erityisen voimalliseksi äidin uni, jossa lapset kutsuvat häntä iäisyyteen.


Impin tekstien esittäminen niiden luonnollisissa yhteyksissään, esimerkiksi tehdastyöläisten kahvipaussilla tai nuorisoseuralaisten kokoontumisessa, on ohjaajalta loistava oivallus. Jaatinen on kirjoittanut Impin tekstejä tietysti myös Tuomaisen puheeseen.

 

Kuvassa Impiä, Päivi Tuomainen houkutellaan mukaan nuorisoseuran toimintaan. Nuorisoseuran esimiestä Eino Aholaa näyttelee Esko Raitala ja nuorisoseuran perustajaa Selma Häkkilää Eija Aunola.


Rankiset taustalla


Tuomaisen ja Ilvesluodon lisäksi muita huomattavissa rooleissa olevia näyttelijöitä ovat raahelainen Esko Raitala nuorisoseuran esimiehenä Eino Aholana. Juuri Raitala hauskuttaa näytelmässä yleisöä Kohtaloa esittävän Asta Juntusen ohella.


Vihantilainen Eija Aunola nuorisoseuran perustajana, Selma Häkkilänä sekä Sanna Jauhiainen Kotilieden päätoimittajana Alli Wiherheimona tekevät hyvät ja monipuoliset roolityöt. Tuula ja Lauri Maarala ovat raahelaisia kuorolaisia ja ensi kertaa puherooleissa, samoin ensikertalaisia ovat alpualaiset Pirjo Orava ja Inga Viinikangas.
Näytelmän alkuideasta ja teknisestä toteutuksesta on kiitettävä alpualaisia Rankisen sisaruksia: Eilaa, Timoa ja Raimoa. Näytelmää rahoittaa Rannikkoseudulla tapahtuu -hanke. Viimeinen esitys on huomenna lauantaina Alpuan nuorisoseuralla.


Impin tunnetuksi tekeminen saanee jatkoa. Alpuan nuorisoseurantalon laajennusosaan suunnitellaan Impi-huonetta, jossa olisi esillä hänen kirjoituksiaan ja tavaroitaan. Tavoitteena on julkaista myös Impin 50 valikoitua pakinaa sekä Eila Jaakkolan Impi Aronahosta kirjoittama tutkielma vuodelta 1968.
Lopuksi kaksi lyhyttä, erilaista katkelmaa Impi Aronahon pakinoista. Ensimmäinen on pakinasta Velka ja toinen Kultasilmästä.

 

Onko sinulla velkaa, ystäväiseni? Ellei ole, niin hanki pian. Ota lähimmästa pankista eli kaupasta. Sillä kolkkoa on velattoman elämä.
Kylmä on hänen sydämensä, kylmä kätensä ja kalsea katseensa. Paneppa merkille. Hän Iämpimän kädenpuristuksen sijaan tyrkkää sinulle vain kaksi kankeata sormea. - Mitä? sanooko joku, että: ”velan kirous”. Ei, se ei ole totta. Sanokaa vain että: velan siunaus. Velan siunaus

 

Mehän siis työkentelemme aivan hienoimmalla aseella, kultasilmäisellä neulalla - Eikä aikaakaan, kun aatoksemme liukuu - nyt se todella jo liukuu - etsimässä elämän kaikista raskaista vaiheista kullanvälkettä - vilkkaasti ne jo nyt liukuu ja lentää ja paljon ne löytvätkin valon pilkahduksia. Keräävät ja kokoavat. Kohta olet koko ihminen valomerenä!


Ja kultasilmäinen sujahtelee. Housuista tulee siistejä. Läjä alenee ja sinä teet retkiä tähtitarhoissa - olet jo linnunradalla. Kuinka paikkauskin on näin jaloa!
Sinulla on itselläsikin kultainen silmä. Kaikessa vaivalloisessa, toisinaan niin toivottomassakin uurastuksessa näet kultaa. Eikä toivo petä! Kuinka se voisi pettää! Ja samalla tavoin kuin me tuota välkkyvää kultasilmäneulaa käytämme hyödyksemme, käyttää Elämä meitäkin tarkoituksiinsa. Sinua ja minua, jos meillä on tuo kultainen silmä -. Kotiliesi 1936, Impi Aronaho.

 

 

 

   


Tokola   

   Pajala

yhteystiedot

Liitteet