Heikki Rautio tutkimassa nykypäivän ja kieltolain aikaista myyntipakkausta.

 

 Heikki Rautio tutkimassa nykypäivän ja kieltolain aikaista myyntipakkausta.

 

Ari Vilminko

OULAINEN

Oulaistelainen osto- ja myyntiliikkeen omistaja Heikki Rautio osti liikkeeseensä muutama kuukausi sitten ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta laivanvarustaja Bengt-Åke Kustaffsonin perikunnan kuolinpesän jäämistön.

Monenlaisten antiikki- ja käyttötavaroiden mukana tuli myös noin 180 kappaletta 1930-luvulta peräisin olevia metallisia 50 litran kanistereita, joiden arveltiin sisältävän laivoissa käytettävää polttoaineen lisäainetta. Rautio aikoi lähettää aineet hävitettäväksi Riihimäen ongelmajätelaitokselle, mutta sitä ennen VTT tutki aineesta näytteen ja totesi sen olevan puhdasta, lähes 100 prosenttista alkoholia eli pirtua, jota kansan kielellä myös 1-tahtiseksi kutsutaan. Räjähdysvaaran takia ongelmajätelaitos ei olisi voinut ottaakaan tulenarkaa ainetta poltettavaksi.

Tästä alkoikin monenlainen lupa-ja selvitysmenettely. Asiaan ei ollut ennakkoratkaisua ja Vaasan läänin ely-keskus siirsi asian suoraan Oikeusministeriön ratkaistavaksi. Lopullisessa päätöksessä todettiin, että ennen kieltolakia olevien valmistuserien katsotaan kuuluvan niiden haltijalle. Lausumassa todettiin myös, että Rautio osti nimenomaan metalliset kanisterit metallikeräykseen tietämättä niiden sisältöä. Kanistereiden sisällöstä ei siis tarvitse maksaa valmiste- eikä arvonlisäveroa. Virkamies havainnollisti tapausta näin: jos ostat käytetyn rikkinäisen auton varaosiksi ja siinä sattuu olemaan tankki täynnä bensiiniä, ei siitä tarvitse maksaa enää valtiolle valmiste- eikä muitakaan veroja, ja voit halutessasi ajaa bensan pois tai myydä sen vaikka sinulla ei olisi huoltoasemaa ja esimerkiksi siihen tarvittavia anniskelu- tai ympäristölupia. Sarkastisesti ylitarkastaja vielä totesi, että älä nyt koko satsia myy könttinä tai juo kaikkia kerralla. Tähän sanavalmiina kauppiaana tunnettu Rautio vastasi, että meneehän tuo tankkiautollisen verran jo rinnuksillekin kun kunnolla aletaan ottaan.

Rautiolla on nyt siis 9 000 litraa pirtua eli reilu litra jokaista oulaistelaista kohden. Monikaan ei halunne ostaa kerralla 50 litraa, joten Rautio lupasi myydä ainetta vaikka varttilitran pulloissa. Niitä sodan aikana kutsuttiin nimellä ”varpunen”, mutta asiakkaan on tuotava oma pullo mukanaan.

Tämä on 40-vuotisen yrittäjäurallani tuhansista kaupoista erikoisin kauppa”, osto-ja myyntiliikkeen toimintaa lopetteleva ja eläkepäiviä aloitteleva Romu-Heikki totesi.

Hinnoittelussakin Rautio lupasi tapansa mukaan olla maltillinen.

Ei pirtulle ole apteekin hintoja ja sovitellaan hinta tarpeen mukaan ja voi maksaa vaikka myöhemminkin, laitetaan vain vihkoon ylös loppusumma”.

Myös vaihtokauppa onnistuu, vaihdossa käy esimerkiksi lukemattomat kirjat, kuvaputkitelevisiot (pikkuvikaisetkin), Ruotsin voi tai 90-luvun Opel Vectrat ja niiden osat. Todellisen hinnan saa kuitenkin määrittää kansa lähiaikoina, sillä yksi 50 litran iso-varpunen myydään seuraavassa iltahuutokaupassa.

Yhden iso-varpusen Heikki aikoi säilyttää itselleen, jos kesäisellä kullanhuuhdontamatkalla sattuu löytymään suurempi hippu lapin kultaa kuin takavuosina naapurin Jussilla.

Tulihan tuota muutama varpunen jo kuorman päällä otettua”, totesi haastateltava arvoituksellisesti lopuksi ja lähti 0-toleranssilla hallin puolelle, jossa odottaa katsastuskunnostusta ja Weteraanikonepäiviä museokilvissä vuoden -69 mallinen 2-tahti Wartburg, ainoa oikea Varpunen.

 

 

 

 

 

 

 Erma 2x65

 ST 84x50 UUSI 

31648308 1692794157469228 5656655289575800832 n

 

   Pajala

 

 

yhteystiedot