Liikenneopettaja Pekka Jyrinki ei allekirjoita yleistävää väitettä nuorten vastuuttomuudesta liikenteessä. ”Joillekin ihmisille sattuu enemmän kolhuja kuin toisille. Kyse voi olla enemmän persoonallisuudesta, joka näyttää ohjaavan myös ihmisen harrastuksia”, kokenut opettaja pohtii.

 

”Autokoulu on mielenkiintoinen projekti kaiken kaikkiaan. Tässä pysyy hereillä, kun on nuorten kanssa päivittäin tekemisissä”, tiivistää liikenneopettaja Pekka Jyrinki 33 vuotta kestäneen ajo-opetusuransa. Hän kertoo yrittävänsä katsoa asioita aina nuoren kuljettajan näkökulmasta. Vaikka turvallisuus on ensisijaista, ei hän leimaa nuoria vastuuttomiksi. ”On se saattanut mennä omakin auto sivuluisua joskus nuorempana.”


Aluksi Jyrinki tuli harjoittelemaan Revolle vuonna 1984. Oman, Pekan Liikennekoulun hän perusti vuonna 1992. Jyrinki kertoo, että innostui liikenneopetuksesta parikymppisenä, koska siskolla ja tämän miehellä oli autokoulu Keravalla. Hän opiskeli ammattiin kahden vuoden aikana Hämeenlinnassa ja Helsingissä. ”Silloin piti koulu käydä vielä kahdessa paikassa: Hämeenlinnassa pedagogiset opinnot ja Helsingissä ajokoulutus.”


Tätä ennen Jyrinki oli ehtinyt ajaa ammatikseen kuorma-autoa, mutta ensimmäiseltä ammatiltaan hän on puuseppä. ”Olen aina sanonut, että toivottavasti minulla on suhteet yläkertaan kunnossa. Alavieskan kirkossa on vieläkin minun tekemät ovet”, Jyrinki naurahtaa.


Hän on syntynyt ja käynyt koulunsa Alavieskan Someronkylällä, mutta liikenneopettajan pesti sekä Tuula-vaimon työ Oulaisissa toi pariskunnan paikkakunnalle jo yli 30 vuotta sitten.


Jyrinki katsoo nuorten elämää hyvin läheltä eikä allekirjoita väitteitä nuorison vallattomuudesta. ”Nuoret ovat tänä päivänä , ja ovat aina olleet, tosi fiksuja. He ovat ystävällisiä, reiluja ja ulospäinsuuntautuneita. Voi olla, että he tulevat autokouluun erilaisella, motivoituneella mielellä. Jo 15-vuotiaista mopoilijoista näkee, miten he täällä kehittyvät. Kun he oppivat esimerkiksi oikeanlaisen jarrutuksen, niin se on jo iso turvallisuustekijä.”

 

Toiset huomioon


Jyrinki korostaa, että liikenneopetuksen perusta ei ole muuttunut vuosikymmenissä mihinkään. ”Tärkein on toisten huomioon ottaminen liikenteessä. Ettei ajeta pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden päälle. Aina sitä on yhtä lailla opetettu, mutta tänä päivänä liikenteen sosiaalinen puoli korostuu enemmän kuin auton tekniikka.”


Ajokorttiuudistus tulee vuoden 2018 lopulla, mutta sen sisällöstä ei ole varmuutta. Keskustelua on käyty siitä, että opetus vähenee ja tutkinto vaikeutuu. ”Se tuntuu hirveän hankalalta yhtälöltä. Kokemus on opettanut, että kuljettaja tarvitsee vähintään 14 tuntia opetusta. Nykyinen perusvaiheen minimimäärä on 18”, Jyrinki kertoo.


Liikennekoulussa työskentelee Pekan ohella toisena liikenneopettajana Anu Pirttijärvi. Jyringin nuorimmainen, 23-vuotias Jere on valmistunut myös liikenneopettajaksi ja suorittaa parhaillaan yrittäjän erikoisammattitutkintoa. Hän työskentelee yrityksessä osa-aikaisena, samoin kuin Tuula-vaimo, joka huolehtii kirjanpidosta. Jeren lisäksi Jyringeillä on kaksi poikaa, Jarno ja Jani sekä neljä lastenlasta.

 

Tanssi vie


Jyrinkien yhteinen harrastus on lavatanssi. He osallistuvat tanssileireille ja lavatanssikilpailuihin, mutta eivät ota harrastusta turhan tosissaan. ”Tanssista tulee mukavaa mieltä. Lavatanssi on siitäkin mukavaa, kun siinä ei tarvitse opetella koreografioita kuten kilpatanssissa.”


Tanssikisat ovat vieneet Jyringit Seinäjoen tangomarkkinoille, mutta useimmiten kilpailut ovat kuitenkin kauempana Etelä-Suomessa.
Lisäksi Jyrinki harrastaa metsästystä, moottoripyöräilyä ja matkustamista. ”Moottoripyörällä ajetaan ihailemassa Suomen nähtävyyksiä, mutta matkustaessa menemme johonkin lämpimään, yleensä Tenerifalle. Pari viikkoa sitten kävimme katselemassa Wienissä ja Bratislavassa joulutoreja.”


Pekka Jyrinki juhlistaa autokoulussaan 60-vuotispäiväänsä maanantaina jouluisasti torttukahvien merkeissä. Elämänmotokseen kokenut opettaja sanoo samaa, jota on opettanut omille lapsilleenkin: aina löytyy töitä paremmin, jos ei ole niin tarkka siitä, mitä tekee. ”Itsekin olen tehnyt työtehtävään katsomatta monenlaista. En silti ajattele, että kaikki työttömät olisivat tahallisesti työtä vailla.”

 

Teksti ja kuva:
Asta Uusivirta

”Autokoulu on mielenkiintoinen projekti kaiken kaikkiaan. Tässä pysyy hereillä, kun on nuorten kanssa päivittäin tekemisissä”, tiivistää liikenneopettaja Pekka Jyrinki 33 vuotta kestäneen ajo-opetusuransa. Hän kertoo yrittävänsä katsoa asioita aina nuoren kuljettajan näkökulmasta. Vaikka turvallisuus on ensisijaista, ei hän leimaa nuoria vastuuttomiksi. ”On se saattanut mennä omakin auto sivuluisua joskus nuorempana.”
Aluksi Jyrinki tuli harjoittelemaan Revolle vuonna 1984. Oman, Pekan Liikennekoulun hän perusti vuonna 1992. Jyrinki kertoo, että innostui liikenneopetuksesta parikymppisenä, koska siskolla ja tämän miehellä oli autokoulu Keravalla. Hän opiskeli ammattiin kahden vuoden aikana Hämeenlinnassa ja Helsingissä. ”Silloin piti koulu käydä vielä kahdessa paikassa: Hämeenlinnassa pedagogiset opinnot ja Helsingissä ajokoulutus.”
Tätä ennen Jyrinki oli ehtinyt ajaa ammatikseen kuorma-autoa, mutta ensimmäiseltä ammatiltaan hän on puuseppä. ”Olen aina sanonut, että toivottavasti minulla on suhteet yläkertaan kunnossa. Alavieskan kirkossa on vieläkin minun tekemät ovet”, Jyrinki naurahtaa.
Hän on syntynyt ja käynyt koulunsa Alavieskan Someronkylällä, mutta liikenneopettajan pesti sekä Tuula-vaimon työ Oulaisissa toi pariskunnan paikkakunnalle jo yli 30 vuotta sitten.
Jyrinki katsoo nuorten elämää hyvin läheltä eikä allekirjoita väitteitä nuorison vallattomuudesta. ”Nuoret ovat tänä päivänä , ja ovat aina olleet, tosi fiksuja. He ovat ystävällisiä, reiluja ja ulospäinsuuntautuneita. Voi olla, että he tulevat autokouluun erilaisella, motivoituneella mielellä. Jo 15-vuotiaista mopoilijoista näkee, miten he täällä kehittyvät. Kun he oppivat esimerkiksi oikeanlaisen jarrutuksen, niin se on jo iso turvallisuustekijä.”
 
Toiset huomioon 
Jyrinki korostaa, että liikenneopetuksen perusta ei ole muuttunut vuosikymmenissä mihinkään. ”Tärkein on toisten huomioon ottaminen liikenteessä. Ettei ajeta pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden päälle. Aina sitä on yhtä lailla opetettu, mutta tänä päivänä liikenteen sosiaalinen puoli korostuu enemmän kuin auton tekniikka.”
Ajokorttiuudistus tulee vuoden 2018 lopulla, mutta sen sisällöstä ei ole varmuutta. Keskustelua on käyty siitä, että opetus vähenee ja tutkinto vaikeutuu. ”Se tuntuu hirveän hankalalta yhtälöltä. Kokemus on opettanut, että kuljettaja tarvitsee vähintään 14 tuntia opetusta. Nykyinen perusvaiheen minimimäärä on 18”, Jyrinki kertoo.
Liikennekoulussa työskentelee Pekan ohella toisena liikenneopettajana Anu Pirttijärvi. Jyringin nuorimmainen, 23-vuotias Jere on valmistunut myös liikenneopettajaksi ja suorittaa parhaillaan yrittäjän erikoisammattitutkintoa. Hän työskentelee yrityksessä osa-aikaisena, samoin kuin Tuula-vaimo, joka huolehtii kirjanpidosta. Jeren lisäksi Jyringeillä on kaksi poikaa, Jarno ja Jani sekä neljä lastenlasta. 
 
Tanssi vie 
Jyrinkien yhteinen harrastus on lavatanssi. He osallistuvat tanssileireille ja lavatanssikilpailuihin, mutta eivät ota harrastusta turhan tosissaan. ”Tanssista tulee mukavaa mieltä. Lavatanssi on siitäkin mukavaa, kun siinä ei tarvitse opetella koreografioita kuten kilpatanssissa.”
Tanssikisat ovat vieneet Jyringit Seinäjoen tangomarkkinoille, mutta useimmiten kilpailut ovat kuitenkin kauempana Etelä-Suomessa.
Lisäksi Jyrinki harrastaa metsästystä, moottoripyöräilyä ja matkustamista. ”Moottoripyörällä ajetaan ihailemassa Suomen nähtävyyksiä, mutta matkustaessa menemme johonkin lämpimään, yleensä Tenerifalle. Pari viikkoa sitten kävimme katselemassa Wienissä ja Bratislavassa joulutoreja.”
Pekka Jyrinki juhlistaa autokoulussaan 60-vuotispäiväänsä maanantaina jouluisasti torttukahvien merkeissä. Elämänmotokseen kokenut opettaja sanoo samaa, jota on opettanut omille lapsilleenkin: aina löytyy töitä paremmin, jos ei ole  niin tarkka siitä, mitä tekee. ”Itsekin olen tehnyt työtehtävään katsomatta monenlaista. En silti ajattele, että kaikki työttömät olisivat tahallisesti työtä vailla.”
 
Teksti ja kuva:
Asta Uusivirta

 

 

 

 Erma 2x65

 

   


Tokola   

   Pajala

yhteystiedot

Liitteet