Palomies Pekka Voltti ja VPK:lainen Juho Korpela (takana) tarjosivat suurelle määrälle yleisöstä paloauton kyytiä.

 

Palomies Pekka Voltin sanat ”niin paljon kuin vain kerkiää ajaa” kuvaavat hyvin lauantaina Oulaisten paloasemalla järjestetyn 112-päivän suosiota. Yleisökyyditystä tarjonnut paloauto ajoikin pientä lenkkiään jatkuvasti koko tapahtuman ajan.


Oulaisten VPK:n päällikkö Marko Lindelä piti päivän aikana kävijöistä tarkkaa tukkimiehen kirjanpitoa, joka osoitti iltapäivän päätteeksi lukemaa 402.
”Olihan se puolet enemmän kuin Raahen vastaavassa tapahtumassa, että tärkeintä oli, kun rantaruotsalaiset hävisivät”, Lindelä velmuili. Tapahtumaan oli varauduttu 800 käristemakkaralla ja vastaavalla mehumäärällä.


Lindelän mukaan yksi päivän tarkoituksista oli houkutella lisää väkeä sopimuspalokuntaan.
”Meillä on väki vähentynyt, kun osa on muuttanut opiskelun tai työn takia muualle. Kuitenkin noin 90 prosenttia Suomen pinta-alasta hoidetaan sopimuspalokunnan voimin, koska toiminta on liian kallista hoitaa ammattilaispalokunnalla. Toimintaan voi tulla kuka tahansa kynnelle kykenevä omien kykyjensä mukaan.”

 

Marko Lindelä (oik.) kirjasi ylös kävijöitä ja huolehti arpajaisista. 112-päivään osallistumassa Veikko Hertteli lapsiensa Saimin ja Aatoksen kanssa.

 

Turvallisuustietoutta


112-päivän vietossa on Oulaisissa pidetty taukoa viimeiset viisi vuotta, mikä selittää osaltaan toivotun tapahtuman suosiota. Paloauton kyyti tarjosi viihdykettä, mutta tapahtumassa sai toki paljon myös hyödyllistä arjen turvallisuustietoutta.


Mitä tehdään, jos kodin palovaroitin ei toimi? Mikä on yksinkertaisin pelastusväline esimerkiksi mökkirantaan? Millä sammutetaan palava televisio, entäpä rasvakattila?
Palokuntakerholaiset Emma Matikainen, Kasperi Törmäkangas, Veeti Putila ja Saimi Hertteli kertoivat, etteivät monet aikuisetkaan tienneet vastauksia kysymyksiin. Moni olisi yrittänyt sammuttaa television sammutuspeitteellä oikean välineen, jauhesammuttimen, sijaan. Rasvakattila sen sijaan sammuu parhaiten kannella tai peitteellä. Jos palovaroitin ei patterin vaihtamisen jälkeenkään toimi, on se vietävä ongelmajätteisiin ja ostettava uusi. Muistathan myös tarkistaa varoittimen säännöllisin väliajoin.


Merijärven traaginen hukkuminen muutama vuosi sitten olisi ehkä voitu välttää, jos iäkkäät naiset olisivat mökkirannasta Pyhäjokeen uimaan lähtiessään hoksanneet jättää rannalle tavallisen muoviämpärin köysi sankaan kiinnitettynä. Muoviämpäri kelluttaa veden varaan joutunutta, kun ämpäri käännetään veteen suu alaspäin. Tämän yksinkertaisen ämpäriniksin neuvoi Jokilaakson pelastuslaitoksen Silvo Kant.

 

Ensihoitaja Ville Korhonen esitteli ambulanssivarustusta Sara ja Iida-Sofia Krapulle. Ambulanssin ovella isä Ville Krapu.


Punaisen Ristin osastolla saattoi kerrata ensiaputaitojaan ja saada esittelyn defibrillaattorin eli defan käytöstä.


Ensihoidon kenttäjohtaja Juho Pyykkönen kertoo, että vuonna 2013 voimaan tullut asetus ensihoidosta edellyttää, että toiminta on johdettua samoin kuin palo- tai poliisioperaatioissa. Ensihoidon johtoautossa ei kuljeteta potilaita, mutta se on ambulanssin tukena esimerkiksi suurissa tieliikenneonnettomuuksissa. Pyykkösen mukaan tärkein tehtävä on varallaolon varmistaminen: jos esimerkiksi Oulaisten ambulanssit joutuvat yhtä aikaa ajoon, kenttäjohtaja siirtää ambulanssin jostakin muusta lähikunnasta varalle.


Esillä oli myös vesipelastusauto ja pelastussukellus, joista yksikönjohtaja Timo Taari kertoi, että vesipelastustehtäviä on Jokilaakson pelastuslaitoksen alueella noin 10 – 20 vuosittain. Pääosin vedestä pelastetaan ihmisiä, mutta jonkin verran myös eläimiä. Sukeltajat harjoittelevat nykyisin kolmionmuotoisessa avannossa, joka sahataan moottorisahalla. Kolmiosta ylösnousu onnistuu helpommin kulmasta molemmilla käsillä ponnistaen.


112-päivässä olivat esillä myös ambulanssi ja harvemmin nähtävä, maksimissaan 42 metriin yltävä nostoauto.

 

 

 Erma 2x65

 

   


Tokola   

   Pajala

yhteystiedot

Liitteet