Mervi Mäntykangas on todella kiitollinen ruoka-avusta, jonka vastaanottaminen on myös ekologinen teko. Kauppojen ylijäämäruoka on kelvollista syötävää ja säästää 12-lapsisessa Mäntykankaan perheessä pitkän pennin. Tällä kertaa Aila Heikkilä (vas.) toi juustoja ja leipää, jota Mervi aikoi pakastaa.

 

Ari-poika kirjoitti facessa lehtemme ystävänpäivähaasteeseen: ”Heikkilä Aila mun emo! Auttaa vähävaraisia ja kuskaa ruokaa niille ihan omilla kustannuksilla. Vois muutenkin esimerkiksi joku taho osoittaa jonkinlaista kunnioitusta vaikka polttoaine lahjakortilla. On tehnyt tätä hyväntekeväisyyttä jo vuosia!”


Pojan puuskahduksen kohde, emo, Aila Heikkilä on ensin epävarma, ryhtyisikö sanomaan tässä lehtijutussa mitään. Hän kun ei ole tehnyt hyväntekeväisyyttä julkisuuden vuoksi, vaan aidosti apua tarvitsevia auttaakseen. Aila puhkeaa itkuun kuullessaan, että vinkki tähän juttuun tuli omalta pojalta. Joskus äiti on ajatellut, etteivät lapset häntä ajattelisi, mikä tulkoon nyt tässä kumotuksi.


Koko Ailan 18 vuotta kestänyt auttamistyö perustuu hänen antamaansa lupaukseen sekä siihen, että häntä itseään kerran autettiin. Lopullisesti. Tosin auttaja ei ollut tästä maailmasta, niin kuin Aila itse uskoo, eikä hän tehnyt sopimusta auttamistyöstä ihmisen, vaan itse taivaan Herran kanssa.


Aila asuu niin pienessä talossa Törmäperällä, ettei äkkiä uskoisi keneltäkään niin pientä mökkiä nykyaikana löytyvän. Kuitenkin hän on majoittanut mökissään joskus yhtä aikaa viisikin hädänalaista. Lattialle sopii juuri ja juuri nukkumaan, kun vähän sovittelee.


Tarkempi tutustuminen tähän hiljaiselta vaikuttavaan, koko ajan kutovaan ja silminnähden kärsineeseen naiseen kannattaa. Kun Aila pääsee puhumaan uskostaan, ei sanoista meinaa loppua tulla. Yhä uudelleen hän kääntelee kuluneen näköisen, punakynällä täyteen alleviivatun Raamattunsa sivuja etsien milloin Paavalin kirjettä milloin Jesajan kirjaa. ”Itsekin ajattelin aikoinani, että uskovaiset ovat tärähtäneitä”, Aila nostaa katseensa Raamatusta ja naurahtaa.

 

Vanha Aila katosi


Sitä Ailaa, joka hän oli 18 vuotta sitten, ei enää ole. Se Aila katosi eräänä iltana kello 20.57. Uskokoot ken tahtoo, mutta juuri sillä hetkellä Aila sanoo, että Jumala ajoi viinan lopullisesti hänen kehostaan ulos. Tunne alkoi päästä ja kulki läpi kehon. Aila tunsi, kuinka kaikki vuosien mittaan häneen kertynyt alkoholi valui ulos varpaiden päistä. Aila viittoo innokkaasti käsillään ja vannoo, että muistaa kehossaan tunteen hyvin. ”Se oli niin ihana tapahtuma.”


Samana iltana Aila teki diilin Jumalan kanssa: jos hän pääsee eroon alkoholismistaan, hän omistaa loppuelämänsä Jeesuksen kunniaksi muita hädänalaisia auttaen.
Ja niin on Aila tehnyt. Joka viikko maanantaista torstaihin hän ajaa Oulaisten Halpa-Halliin hakemaan laatikollisen tai useammankin ylijäämäruokaa. Tavallisesti laatikossa on leipää, juustoja, kananmunia, maitotuotteita, ehkä vielä vihanneksia ja hedelmiä.


Aila ajaa viikottain joskus melkein pari sataa kilometriä ristiin rastiin ympäri keskustaa ja Oulaisten syrjäkyliä tai toiselle paikkakunnalle jakaakseen ruokaa sitä tarvitseville. Saajina on alkoholisteja, vähävaraisia, sairaita, yksinäisiä ja isoja lapsiperheitä. Joskus Aila tekee ruuan pienen mökkinsä keittiössä ja kuskaa sen valmiina perille asti.
Yhden kerran Aila oli vähällä rikkoa lupauksensa. Hän oli tulossa kotiin iltamyöhällä, kun huomasi tienposkessa retkottavan miehen ja kaatuneen pyörän. Ensin hän ajatteli, että taas sama, vanha juoppo, kävelen ohi.


Sitten joku taputti hänen olkapäätänsä kysyen: aiotko todella kävellä ohi. Aila palasi, nosti pyörän, komensi juopon ylös ja saattoi kilometrin matkan, jotta mies pääsi kotiinsa. Niin Jeesuskin tekisi, ajatteli Aila, ja niin olen minäkin Jumalalleni luvannut tehdä.

 

Muiden köyhien hyväksi


Aila vannoo kokeneensa taivaan ihmeitä useammankin kerran kuin viinasta vapautuessaan. Joskus rahat ruokakierroksen bensoihin ovat olleet kerta kaikkiaan lopussa. Juuri silloin joku Ailan vanhoista, jopa kymmenen vuoden takaisista velallisista, on sattunut palauttamaan velkansa.


”Olen sanonut kaikille, että Jumala auttaa, kun häneltä tosissaan rukoilee: jos rukoilee aamulla ja sitten vielä uudestaan päivällä. Ei hän anna lottovoittoa eikä ole minullekaan antanut. Herralta ei aina tule sellaisia vastauksia kuin itse odottaa. Mutta hän antaa aina sen, minkä näkee meille hyväksi.”


Monen oulaistelaisen huono-osaisen onni on ollut Aila, joka on halunnut jakaa saamansa hyvän muiden hyväksi. Meillä on Oulaisissa oma äiti Teresamme, josta emme ole mitään tienneet ja jota emme ole osanneet arvostaa. Olisiko syytä muuttaa tietämystämme ja ryhtyä auttamaan köyhää toisten köyhien auttajaa?


Asta Uusivirta

 

 

 Erma 2x65

 ST nettikauppa 

31648308 1692794157469228 5656655289575800832 n

 

   Pajala

 

 

yhteystiedot