Liisa Heikkilä-Palo on pyhittänyt yhden seinän olohuoneesta ikoneille. Vanhimmat ikonit ovat ylhäällä, suurin osa töistä on kuitenkin nykyisiltä ikonimaalareilta. Liisa peri kristilliset arvot jo lapsuudessa lestadiolaiselta papaltaan Oulaisissa.

 

Asta Uusivirta
Helsinki

Viime syksynä Maahengen kustantajan paikalta eläkkeelle jäänyt entinen oulaistelainen Liisa Heikkilä-Palo myöntää, että eläköityminen ei sujunut helposti. Eniten hän kaipaa taiteilijaystäviään ja hyvähenkistä työyhteisöään. ”Ajattelin, että rupeanko nyt taantumaan, mökkiytymään ja mummoutumaan. Mielessä kävi, että oma maailma pienenee enkä minä halua, että niin käy”, Liisa kertoo ajatuksistaan ja jatkaa:


”Verkostoituminen ja tiimityöskentely on ihanaa. Eniten harmittaa kun työtiimiä ei enää ole. Kulttuurityössä se on ainoa oikea tapa päästä hyvään lopputulokseen niin, että kaikki olisivat hyvillä mielin.”


Toisaalta Liisa on iloinen siitä, että nyt on mahdollisuus itse osallistua enemmän kuin 40 vuotta kestäneen raskaan työuran aikana Maaseudun Sivistysliitossa. Eikä hän tosiasiassa ole luovuttanut työnteosta kokonaan vieläkään. Vaikka hän ei matkaakaan kotoaan Espoon Tapiolasta enää päivittäin Helsinkiin, hän on edelleen monessa mukana.


”Teen Kokkolaan kaksi näyttelyä ja Metsämuseo Luston kanssa Paavo Halosen näyttelyä sekä Valamoon isoa näyttelyä ennen pääsiäistä. Lisäksi minulla on neljä kirjaprojektia edelleen menossa.”


Oulaisissa Liisa aikoo käydä viimeistään toukokuun lopulla, jolloin hänet on kutsuttu muistelemaan 50 vuotta sitten ylioppilaaksi pääsyä. Siteet Oulaisiin ovat säilyneet vahvoina myös täällä asuvien sisaren ja tädin ansiosta.


Keski-Pohjanmaan kulttuurirahaston palkinnon saanut Heikkilä-Palo tunnetaan hyvin kolmesta asiasta: suuresta vapaaehtoistyöstä ortodoksisen kirkon hyväksi, työurastaan Maaseudun Sivistysliitossa ja Maahenki-kustantamossa sekä ITE-taiteen äitinä.

 

ITE-Liisa ja enkeli. Enkeli on kärsämäkisen Heikki Junnon puuveistos.


Henkinen perinne


Liisan äidinisällä, oulaistelaisella Matti Kalaputaalla oli suuri vaikutus siihen, että ortodoksisesta uskosta tuli Liisalle yksi hänen elämänsä peruspilareista. Matti-pappa oli lestadiolainen, jonka hengellisyyttä Liisa ihaili jo lapsena.


”Hänen käyttäytymisensä ja elämäntapansa tekivät vaikutuksen. Pappa oli hyvä ihminen ja kunnon kristitty. Jos olet sellaisesta kodista ja lähtökohdista, joille hengellisyys on hirvittävän tärkeää, et pääse siitä eroon, vaan valitset jonkun tavan elää kristillisyyttä”, Liisa pohtii.


Hänen suurin työnsä ortodoksisen kirkon hyväksi oli ensimmäisen suomenkielisen alttarievankeliumin suunnittelu ja visuaalinen toteutus yhdessä Petros Sasakin kanssa. Yli 30 vuotta jatkunut vapaaehtoistyö poiki toki paljon muuta, mm. näyttävän Ikonimaalari-lehden päätoimittajuuden, josta Liisa on sittemmin luopunut.


”Ortodoksisuus on minulle vapaa-ajan suuri harrastuneisuus. Opin ajattelemaan asian niin päin, että mitä minä voin antaa kirkolle, ja kirjatuotannossa ajattelin, että pystyisin antamaan kirkolle sen, mitä osaan.” Liisalle myönnettiin ortodoksisen kirkon korkein mahdollinen kunniamerkki viime syksynä, mutta suurin kirkon anti on henkistä. ”Ortodoksinen liturgia on kollektiivinen meditaatio, jossa maalliset murheet heti katoavat.”

 

ITE-taide vapautti


Maahenki-kustantamo oli Liisan idea, joka lähti vaatimattomasti liikkeelle: pieni kustantamo julkaisi ensimmäisenä vuotenaan 1998 yhden kirjan. Sittemmin Maahenki on kustantanut kirjoja keskimäärin 30 kappaleen vuosivauhtia ja profiloitunut laadukkaiden kulttuuri- ja luontokirjojen kustantajana. Esimerkiksi laaja Puiden kansa -projekti vei Liisalta yhdeksän vuotta ja tuotti upeiden luonto- ja valokuvakirjojen sarjan, taidenäyttelyitä ja opettajien oppikirjoja.


Heikkilä-Palo on myös ite-äiti Liisa. ”ITE-taide on ollut elämäni tärkein, hauskin ja ihanin projekti.”
ITE-taide lähti liikkeelle Kaustisen kansanmusiikkijuhlien pitkäaikaisen, jo edesmenneen hallituksen puheenjohtaja Viljo S. Määttälän tarpeesta luoda Kaustiselle visuaalista ilmettä.


”Tiesin, että karhuveistäjiä on, mutta miten saisin heidät Kaustiselle. Sitten työkaverini Raija Kallioinen keksi idean ilmiantokortista, eli ihmisiä pyydettiin ilmiantamaan naapuri, joka on taiteilija. Erityisesti ideaan tarttuivat paikallislehtien toimittajat, jotka olivat kolunneet pitäjissään nurkat”, Liisa muistelee.
Nykykansantaiteesta tuli varsinainen ilmiö, jota ei ollut esillä Suomessa tai muuallakaan, mutta sen tie museoihin oli kivinen. ”Kun soitin museoille ITE-näyttelystä, yksikään ei suostunut”, Liisa kertoo.


Ensimmäinen näyttely oli syntysijoillaan Kaustisella, ja Taide-lehden kriitikko oli lentää selälleen. ”Sitten ensimmäiset rohkeat museonjohtajat heräsivät: Tuula Karjalainen otti näyttelyn ensin Meilahden taidemuseoon ja sitten Kiasmaan.”


Parhaan vaikutuksen tekivät kuitenkin itse ITE-taiteilijat. ”Pääsin tekemisiin ihmisten kanssa, jotka ovat tietyllä lailla luonnonlapsia ja uskaliaita. Vaikka heitä sanotaan kylähulluiksi, niin he ovat sitä positiivisella tavalla. Heissä näkyi se ihmisen kekseliäisyys, ja syntyi aivan uskomattomia virityksiä.”


”Jos työ on hauskaa, niin ei siinä tablettia tarvita, kun naurat itsesi jonkun kylähullun kanssa kippuraan. Ihmisten pitäisi vaan osallistua ja lähteä eri tilaisuuksiin. Sitten kun tulet pois, niin olet aivan toinen ihminen. Työ oli kyllä kiva ja antoisaa, tosi ihana kokemus”, päättää Liisa.

 

 

 Erma 2x65

 ST nettikauppa 

31648308 1692794157469228 5656655289575800832 n

 

   Pajala

 

 

yhteystiedot