Maamme tunnetuin lastenpsykiatri ja ja lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen (keskellä) vieraili Oulaisissa herättelemässä vanhempia ja lasten kanssa työskenteleviä ammattilaisia. Tilaisuuden järjesti lapsi- ja perhepalvelujen Lape-hanke. Järjestäjät, Veikko Hertteli ja Elina Kattilakoski, Sinkkosen kanssa kuvassa.

 

Maamme tunnetuin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen herätti vanhempia ja kasvatusalan ammattilaisia suorilla mielipiteillään. Sinkkonen luennoi viikko sitten päivällä Oulaisissa opettajille ja päiväkotien työntekijöille sekä illalla kaikille avoimessa tilaisuudessa. Iltatilaisuutta yläkoululla kuunteli 500. Internetin kautta Sinkkosta kuunteli livelähetyksessä 2700 ihmistä.


Kontiolahdelta syntyisin oleva Sinkkonen ihmettelee, miten lasten levottomuus ja erityisesti ADHD vain lisääntyvät. ”Lapset syövät yhä enemmän psykostimulanttilääkkeitä. Miksi ihmeessä? Ja missä nämä lapset olivat ennen, 30 – 50 vuotta sitten?” Sinkkonen kysyy.


Parantunut diagnostiikka ei selitä asiaa missään tapauksessa. Se tiedetään, että ADHD:hen liittyy vahva perinnöllinen komponentti. Entisajan oppikoulussa häiriöitä oli kuitenkin vähän. ”Kouluissa ei ollut nykyisenlaisia vipeltäjiä, jotka eivät jaksa keskittyä lyhyeenkään satuun. Valitettavasti tämän pohtiminen tiedemaailmassa on ihan olematonta.”


Sinkkonen ehdottaa jopa paluuta monta astetta taaksepäin. ”Alakoululaisilla neljän ensimmäisen luokan aikana saisi olla puhelin, jolla voi vain soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Miten kouluissa ennen pärjättiin, kun oli mahdollisuus soittaa vain lankapuhelimella rehtorin kansliaan?” Sinkkonen vertaa.


Lastenpsykiatrin keskeisin teesi on, että nykyajan lapsi elää sellaisen ärsyketulvan keskellä, jota lapsen keskeneräinen keskushermosto ei pysty käsittelemään. Lapsi imee liiallista ärsyketulvaa televisiosta, älypuhelimista ja tietokonepeleistä. Joillekin lapsille lisäksi päiväkotien liiallinen melu tai ylisuuret ryhmät eivät sovi.


”Lapset katsovat sellaisia tv-ohjelmia ja pelaavat sellaisia pelejä, jotka eivät sovi heille ollenkaan. Itse satuin vasta katsomaan neloselta lapsille tarkoitettua ohjelmaa. Siinä oli kauheasti kohinaa, tehosteääniä ja ihmeellisiä, muuttuvia hahmoja, jotka sinkoilivat valtavaa vauhtia pitkin avaruutta sinne ja tänne. Lapset ovat koko aika pommituksen kohteena. Lapset ovat aivan avuttomia tällaista ärsykemäärää vastaan. Nykyinen lasten viihde on hirveän kuormittavaa”, Sinkkonen tuomitsee.

 

Vahvemmat vanhemmat


Lisäksi Sinkkosen mielestä nykylapsen arkielämä kotona on tulemista ja menemistä ja kohkaamista, jossa lasta töytäytetään harrastuksesta toiseen. Aikaisempien vuosikymmenien lapset purkivat luontaisen energisyytensä ulkoiluun. ”Lapset olivat ennen himoliikkujia. He viettivät kaiken aikansa pihalla, metsässä ja rannassa. Nykyisin ollaan ihan syystä huolestuneita lasten vähäisestä liikkumisesta. Vanhemmat saattavat luulla, että jos lapsella on paljon harrastuksia, hänen kuntonsa on hyvä. Mutta niin ei välttämättä ole. Erityisesti lasten arkiliikunta on hyvin vähäistä.”


Sen lisäksi, että lapsi elää haitallisen ärsyketulvan keskellä, on hänen vanhemmiltaan usein vanhemmuus kadoksissa. ”Lapsen kanssa neuvotellaan ihan kaikesta. Lapsi voi oikeasti päättää vain sellaisista asioista, syökö hän iltapalaksi viilin vai jogurtin tai pukeeko tänään ruudullisen vai raidallisen paidan. Vanhemmat tarvitsevat lastensa rakkautta. Siksi heidän on mahdotonta tuottaa pettymystä. Kaikki asiat eivät saa mennä lapsen ehdoilla. Eikä lapsi itse sitä edes halua. Lapsi haluaa, että hänellä on itseään vahvemmat vanhemmat.”


Luentoa edeltävänä päivänä Sinkkonen oli lukenut Helsingin Sanomista artikkelin helsinkiläisestä päiväkodista, jossa eskari-ikäiset lapset ovat aggressiivisia toisilleen ja hoitajille. Asia paljastui huolestuneiden vanhempien blogista. Hoitajille puhutaan sanoilla ”vitun ämmä”.


”Ihmettelen aina suuresti, miksi joku on huolestunut, kun puhutaan rajoista ja sanotaan sana kuri. Omassa työssäni kohtaan ekaluokan opettajia, joille lapset puhuvat loukkaavasti. Pitää olla huolissaan, kun opettajat sanovat, että osa ekaluokkalaista on sairausloman kynnyksellä.”

 

Yhteisöllisyys kasvattaa


Pienissä kaupungeissa lapsilla ei mene välttämättä sen paremmin kuin isoissakaan. Isoissakin on alueita, joissa vallitsee yhteisöllisyys ja kylämäinen tunnelma. ”Yhteisöllisyydessä ihmiset tuntevat toisiaan, vanhemmat ja lapset tuntevat toisiaan. Heillä on yhteisiä harrastuksia esimerkiksi urheilussa. Vanhemmat tekevät yhteistyötä ja lasten asioihin puututaan.”


Lopuksi Sinkkonen tarttuu aina ajankohtaiseen aiheeseen: kiusaamiseen. Psykiatri kysyy aiheellisesti, mihin empatia lapsilta katoaa. Ensimmäinen asia on tehdä lapselle selväksi, mikä on kiusaamista. Ratkaisevaa on kiusatun kokemus. ”Liian usein kiusaamisesta puhuttaessa lapset sanovat, etteivät he ole osanneet ajatella, että se oli kiusaamista. Sanotaan, se oli vain läppä.”


Sinkkonen kehottaa kääntämään kiusaamisessa päähuomion suureen sivustakatsojien joukkoon. Lapset eivät keskenään useinkaan uskalla puuttua kiusaamiseen. Puuttujalla on suuri riski joutua samaan, alempaan kastiin yhdessä kiusatun kanssa. ”Fokus pitää suunnata siihen joukkoon, joka nousee kiusantekijöitä vastaan”, Sinkkonen kehottaa.

 

 

 Erma 2x65

 ST 84x50 UUSI 

31648308 1692794157469228 5656655289575800832 n

 

   Pajala

 

 

yhteystiedot