Kesä meni. Onneksi.

Tavallinen ihminen voi taas rentoutua olemaan ilman jatkuvaa nauttimisen painetta.
Helteinen kesä oli ihana, mutta oli siinä lämmön lisäksi muutakin kestämistä. Aurinko asetti jatkuvan aktiivisuuden vaatimuksen.

 


Aurinkoisella ilmalla ei ole soveliasta kököttää kotona tekemässä asioita, joista ei ole mitään kerrottavaa. Oikea kesäihminen lähtee oitis piknikille. Mökille! Veneeseen! Riippumattoon! Suppailemaan!
Koko ajan on nautittava joka solulla, ja some – kaiken pahan alku ja juuri – välkkyy toinen toistaan kauniimpia kuvia muiden ihmisten täydellisestä kesäonnesta ja jännittävästä lomaohjelmasta.

Omassa arkisessa, monenlaisten tunteiden täyttämässä elämässä ei tunnu noiden kuvien jälkeen olevan mitään kiinnostavaa. Kuvankauniiden näkyjen edessä tavallisen ihmisen mieleen hiipii kauhistuttava ajatus: nautinko oikein? Olenko varmasti täysillä mukana hellekesän fiiliksessä? Hullaannunko riittävästi auringosta? Saanko vain olla?

Hellekesä toi mukanaan myös ajatuksen siitä, olenko varmasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tälle tunteelle on nimi, FOMO, (Fear Of Missing Out) eli pelko siitä, että jää jostakin suuresta paitsi. Tästä oireesta tuntuvat kärsivän erityisesti somemaailmassa elävät nuoret, mutta kyllä paitsi jäämisen ja väärässä paikassa olemisen pelko voi kiusata myös keski-ikäistä.
Mitä jos toisaalla olisikin vielä mahtavampi tilaisuus nauttia kaikesta ja kokea enemmän? Aika menee haikailuun, kun kaikki kivat asiat ovat aina jossakin kulman takana eivätkä koskaan omalla kohdalla.

Kun syksy läväyttää märän villahanskan kasvoilleni ja kaataa sadevettä paidankauluksesta sisään, huokaan helpotuksesta.
Oikea olemisen osoite on lämmin uuninkylki omassa kodissa. Viileä syyssää ja sade eivät vaadi mitään menemistä tai osallistumista. Nyt voi tehdä mitä haluaa, vailla jatkuvaa nauttimisen pakkoa.

Maria Hyväri

 

 

 

 Erma 2x65

 

   

 

31648308 1692794157469228 5656655289575800832 n


 

   Pajala

yhteystiedot

Liitteet